Useimmat ihmiset pitävät tiirikointia automaattisesti rikollisena puuhana, lukuunottamatta poliiseja ja lukkoseppiä. Ihmisten käsitys lukkojen turvasta on varsin häilyvä, keskimääräisen muutaman euron riippulukon pystyy tiirikoimaan melkeimpä kuka tahansa kunhan omaa oikeat välineet, asiasta jotain tietävältä se voi onnistua muillakin välineillä.
Suomessa näitä lukkoja näkee eniten varaston "kanahäkeissä", mutta suomen kannalta tilanne on todella hyvä sillä tiirikointi keskittyy lähinnä perinteisiin jenkkityylisiin haittalevylukkoihin, mutta suomessa selvästi yleisin lukko on kuitenkin Abloyn valmistama kiekkoihin perustava haittalevylukko. Näistä vanhimpia voidaan toki tiirikoida, mutta siihen tarvitaan jo taitoa, ja uusimpia Abloy Exec ja Abloy Protec tuotesarjoja ei tiedettävästi ole vielä onnistuttu tiirikoimaan. Joten vaikka kanahäkeissä on huonot lukot, niin ne on silti yleensä suojattu yhden Abloy-lukon taakse.
Ehdottomasti yleisin harrastustiirikoinnin lukkotyyppi on juurikin tämä jenkkityylinen haittalevylukko. Lukon toiminta on loppupeleissä hyvin yksinkertaista. Lukon sisällä on haittatappeja jotka pitää nostaa oikealle korkeudelle jotta lukon voi avata. Avaimessa olevat kohoumat nostavat tietysti tapit juuri oikealle korkeudelle, ja tiirikoinnin ideana on tehdä sama tiirikoiden avulla. Lukon toiminnasta tarkemmin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lukko
Näillä tiirikoilla pääsee jo pitkälle.
Vasemmalla on kaksi väännintä, tai miksi niitä ikinä nyt haluaa kutsuakkaan, toisessa on hieman kierrettä joka muuttaa hieman vääntimen tuntumaa mielestäni herkemmäksi. Näiden vääntimen idea on pitää lukossa jännitettä samalla kun haittalevyjä liikutellaan varsinaisella tiirikalla. Koska haittalevyjen pitää pystyä liikkumaan vapaasti jousien välissä, mahdollistaa jännitteen pitäminen sen että tapit voi yksi kerrallaan asetella oikeaan asentoon ja näin lukon saa auki.
Näiden jälkeen tulee yksittäisiin tappeihin kohdistuneet, niin sanotut "pin thumblerit" joilla siis nostellaan haittalevyjä, erikokoiset thumblerit sopivat erilaisiin lukkoihin. Näillä kahdella työkalulla pääasiassa tiirikointia tehdään, muut tiirikat käyttävät hieman erilaisia tekniikoita ja pohjautuvat osittain sattumaan, joten niiden kanssa ei tarvitse olla läheskään niin paljon taitoa, mutta niillä harvemmin saa hyvätasoiset lukot auki.
Keskellä oleva pallon muotoinen tiirikka on myös näitä sörkkimistiirikoita, pallonmuotoinen tiirikka sopii tietääkseni hieman erilaiseen lukkoon(wafer lock), jonka toimintaperiaate on hieman erilainen, siinä voi olla joko yhdella tai kahdella puolella haittalevyjä jotka ovat periaatteessa "renkaita" jotka pitää asettaa suoraan linjaan lukon avatakseen. Näitä lukkoja käytetään mm. lipastoissa ja pukuhuoneiden lokeroissa. Joskus nämä lukot on vielä helpompi avata kuin perinteiset haittalevylukot, joten kannattaa ottaa tosissaan varoitukset "älä jätä kaappiin mitään arvokasta"
Viimeiset kolme tiirikkaa perustuvat pitkälti onnenkauppaan ja niiden ideana onkin vaan sörkkiä lukkoa sattumanvaraisesti jotta haittalevyt asettuisivat oikeaan asentoon, pelottavaa kyllä tämä on yleensä nopein tapa avata lukko, ja mm. eräät muutaman euron Clas Ohlsonin Sanya (30mm/40mm?) -merkkiset lukot aukeavat tällä tekniikalla ihan sekunteissa kokemattomaltakin.
Burg:in lukko oli ensimmäinen lukko jonka tiirikoin, aikaa meni ensimmäisellä kerralla varmaan kymmenisen minuuttia, nykyään se aukeaa alta minuutin.
Näin vielä viimeisinä pohdintoina voidaan sanoa että lukkojen tiirikointi on hyvin mielenkiintoista, ja samalla pääsee konkreettisesti kokemaan sen asian kuinka sinisilmäisesti on aiemmin elänyt lukkojen kanssa. Valitettavasti jotkut ihmiset pitävät tiirikointia niinkin pahana että uhkailevat ja valittavat niille jotka siitä vähän jotain kertovat, ja yrittävät väkisin elää siinä sinisilmäisessä turvallisuuden tunteessaan. Totuus on kuitenkin se että tekniikka on satoja vuosia vanhaa, ja loppupeleissä jos varas jotain haluaa, hän tulee läpi ikkunasta eikä tuhlaa kalliita minuuttejaan lukon räpellykseen.
Jos teillä on joskus mahdollisuus kokeilla tiirikointia, niin suosittelen. Kun lukon ensimmäisen kerran saa tiirikoitua niin sen *click* -äänen kuuleminen on korvaamatonta.
Tiirikointiin keskittynyt hyvinkin mielenkiintoinen blogitus: http://haittalevy.blogspot.com/
