Pitkästä aikaa taas.. pidetään lyhyenä niin ehkä näitä saa jälleen väkerrettyä, projektejahan löytyisi vaikka muille jakaa.
Hommasin Technicseille uudet pölykannet
Vasen on alkuperäinen ja oikealla uusi.
Omasta mielestäni nämä ovat paljon siistimmät. Akryyli on tummempaa kuin alkuperäinen ja näissä ei ole tonearmin päällä tuollaista pallon muotoista mötikkää joka nyt on tyylikysymys kuitenkin, itse en siitä tykkää.
Parasta näissä on se että nämä eivät oikeasti ole technicsin pölykansia vaan American Audio merkkisten technics-kloonin pölykannet, hinta oli 9,90e kpl. Technicsin pölykansien hinta uusina on suunnilleen 75e-100e kpl.
Huom. en ole laittanut näitä pölykansia oikeasti soittimiin saranoilla kiinni, mutta kyllä sekin varmasti onnistuisi pienellä diy hengellä.
maanantaina, tammikuuta 03, 2011
Teknareihin uudet pölykannet
Tunnisteet:
American Audio,
levari,
levysoitin,
Pölykansi,
Technics 1200
tiistaina, toukokuuta 25, 2010
Technics sl-1200mk2 tonearm ongelmia
Tilasin ebaysta uudet osat teknariprojektiini ja olen vielä rutkasti voiton puolella suhteessa siihen että olisin ostanut uuden taikka käytetyn toimivan teknarin. Hintaa tällä hetkellä hitusen alle 150 euroa ja kaikki osat mitä toimivaan teknariin tarvii, pitäisi nyt löytyä.
Uudet osat ja vanha tonearm
Ihme kyllä Islannin tulivuoren ilmatilan häiriköinti ei hidastanut airmailiani millään tavoin, mutta pahaksi onneksi tonearmin sisällä olevat johdot olivat joko vaurioituneet siinä vaiheessa kun niitä on sinne laitettu, tai tonearm on heilunut postipaketissa jotenkin niin että johdot ovat rispaantuneet.
Uusi ja vanha tonearm vielä vierekkäin, uudessa tonearmissa myös neulapaino kiinni.
Käytännössä huomasin tämän tylysti niin että kun nostin tonearmin paketistaan syliini tippui pieni pätkä mustaa maadoitusjohtoa. Joten ennenkuin tonearmia voi alkaa kiinnittämään, piti maadoitusjohto korjata.
Onneksi leikin aikaisemmin rikkinäisen tonearmin kanssa joka tuli teknarin mukana ja purin koko varren ihan pieniin osiin. Tästä oli nyt todella paljon hyötyä sillä tiesin tismalleen mihin kohtaan maadoitusjohto tulisi. Joskus olen myös ajatellut että voisin rakentaa oman levarin, mutta olen pikkuhiljaa luopumassa ideasta, mutta sen sijaan kiinnostuin aiheesta rakentaa vinyylipesuri... no takaisin asiaan:
Kuvaa tonearmin alapuolelta, teippasin tonearmin ehjät johdot jotta ne eivät karkaa mihinkään.
Tonearmin sisällä kulkee neljä johtoa ja putken päässä on pieni metallinen pala johon maadoitusjohto on kytketty, jouduin siis ottamaan tämän palan irti johon juotan uuden maadoitusjohdon.
Putken vieressä on pala johon maadoitus kytketään, pala on rikkinäisestä tonearmista.
Irrotin palan varovasti pihdeillä putkesta ja putsasin vanhan johdon rippeet siitä mahdollisimman hyvin pois. Ennen kuin aloitin uuden johdon juottamisen, pujotin johdon läpi tonearmin kiinnityskohdista koska johto oli helpompi pujottaa paikoilleen näin.
Uusi maadoitusjohto juotettu.
Valitettavasti juuri kun luulin että olin saanut koko homman tehtyä huomasin että yksi äänirasialle menevistä johdoita oli myös rispaantunut, joten päädyin siihen että käyn ostamassa uudet johdot kokonaan, ja laitan tonearmin kasaan ja odottelemaan siihen asti.
Sillä aikaa voisin tosin korjata ainakin virtanapin ja yrittää kehittää jonkin tavan laittaa tonearmin kiinnittimen paikoilleen.
pätkäisen maadoitusjohdon sitten oikean kokoiseksi kun muut johdot on vaihdettu..
Jatkoa luvassa!
Uudet osat ja vanha tonearm
Ihme kyllä Islannin tulivuoren ilmatilan häiriköinti ei hidastanut airmailiani millään tavoin, mutta pahaksi onneksi tonearmin sisällä olevat johdot olivat joko vaurioituneet siinä vaiheessa kun niitä on sinne laitettu, tai tonearm on heilunut postipaketissa jotenkin niin että johdot ovat rispaantuneet.
Uusi ja vanha tonearm vielä vierekkäin, uudessa tonearmissa myös neulapaino kiinni.
Käytännössä huomasin tämän tylysti niin että kun nostin tonearmin paketistaan syliini tippui pieni pätkä mustaa maadoitusjohtoa. Joten ennenkuin tonearmia voi alkaa kiinnittämään, piti maadoitusjohto korjata.
Onneksi leikin aikaisemmin rikkinäisen tonearmin kanssa joka tuli teknarin mukana ja purin koko varren ihan pieniin osiin. Tästä oli nyt todella paljon hyötyä sillä tiesin tismalleen mihin kohtaan maadoitusjohto tulisi. Joskus olen myös ajatellut että voisin rakentaa oman levarin, mutta olen pikkuhiljaa luopumassa ideasta, mutta sen sijaan kiinnostuin aiheesta rakentaa vinyylipesuri... no takaisin asiaan:
Kuvaa tonearmin alapuolelta, teippasin tonearmin ehjät johdot jotta ne eivät karkaa mihinkään.
Tonearmin sisällä kulkee neljä johtoa ja putken päässä on pieni metallinen pala johon maadoitusjohto on kytketty, jouduin siis ottamaan tämän palan irti johon juotan uuden maadoitusjohdon.
Putken vieressä on pala johon maadoitus kytketään, pala on rikkinäisestä tonearmista.
Irrotin palan varovasti pihdeillä putkesta ja putsasin vanhan johdon rippeet siitä mahdollisimman hyvin pois. Ennen kuin aloitin uuden johdon juottamisen, pujotin johdon läpi tonearmin kiinnityskohdista koska johto oli helpompi pujottaa paikoilleen näin.
Uusi maadoitusjohto juotettu.
Valitettavasti juuri kun luulin että olin saanut koko homman tehtyä huomasin että yksi äänirasialle menevistä johdoita oli myös rispaantunut, joten päädyin siihen että käyn ostamassa uudet johdot kokonaan, ja laitan tonearmin kasaan ja odottelemaan siihen asti.
Sillä aikaa voisin tosin korjata ainakin virtanapin ja yrittää kehittää jonkin tavan laittaa tonearmin kiinnittimen paikoilleen.
pätkäisen maadoitusjohdon sitten oikean kokoiseksi kun muut johdot on vaihdettu..
Jatkoa luvassa!
Technics sl-1200 mk2
Olen tässä muutaman vuoden aikana hurahtanut aika pahasti vinyylilevyihin ja kiinnostunut myös erilaisista musahärpäkkeistä ja soittelusta entistä enemmän. Harrastukseen on tullut nyt vahvasti mukaan myös dj pelleilyä ja siihen hommaan nyt olennaisesti kuuluu levareilla soittelu.
Noh, dj käytössä varmasti standardein laite on technicsin sl-1200 malli (ja toki muutkin versiot tästä samasta laitteesta). Tämä on se soitin jota kaikki käyttävät joten periaatteessa ei ole mitään syytä hankkia edes muita vehkeitä dj hommiin, mutta valitettavasti nämä levysoittimet eivät ole mistään halvimmasta päästä. Keskimäärin näistä joutuu pulittamaan sellaiset 500-600 euroa uutena ja käytettynäkin näkee ihmisten pyytävän 400 eurosta ylöspäin. Joten siinä yksi hyvä syy ostaa halvemmat levarit aluksi. Vaikka tietysti tietääkin että jos harrastuksesta innostuu niin loppupeleissä hankkii kuitenkin nämä soittimet ja tuhlaa vaan käytännössä enemmän rahaa... mutta minkäs sille voi jos on malttamaton ja haluaa päästä heti kikkailemaan?
Mietin että miten ihmeessä saisin ostettua levarit jostain halvalla ja metsästelin erinäköisiä soittimia, Omistin jo yhden stantonin t.62 soittimen mutta se oli sinänsä huono, koska siitä ei löytynyt tonearmin korkeuden säätöä ja soitin oli muutenkin ehkä hieman huono dj hommiin. Soitin tosin oli ihan laadukas levyjen kuuntelua varten.
Sattumalta löysin yhden ilmoituksen jossa myytiin rikkinäistä Technicsin 1200 levaria pilkkahintaan. Sattumalta olin juuri muutama viikko taaksepäin korjaillut kaverin kyseisiä levareita joten tiesin aika tarkalleen mitä soittimet sisältivät ja mitä kaikkea niissä on helppo korjata. Alunperin levareihin piti vain modata rca liittimet kiinteän johdon tilalle, mutta availlessa laitteita löysin kokoajan laitteista vain enemmän vikoja, joten koko soittimet tuli tutkittua aika tarkasti. Valitettavasti tätä projektia ei tullut dokumentoitua! :(
Periaatteessa teknarit voi tilata vaikka osina ja kasata itse, mutta tietysti se tulee kalliimmaksi kuin ostaa kaupasta uusi soitin. Eli sitä parempi mitä enemmän osia saa kerralla haalittua kasaan. Päätin että kasaan kuitenkin itselleni soittimet rikkinäisistä koska osaan sen tehä ja säästän siinä älyttömästi rahaa.
Kävin sitten lopulta ostamassa levarin sopuhintaan, mutta se olikin pahemmassa kunnossa kuin aavistin.
Levarin tonearm oli katkennut ja sitä oltiin yritetty sulattaa takaisin kiinni.. Soittimen pinta näyttää siltä että sitä olisi raavittu puukolla, virtanappi on hukassa ja sen kotelo on vinossa. Neulapaino hukassa, sinkkukeskiö puuttuu, neulavalo palanut, yksi jalka sökönä.. kaikennäköistä kivaa siis löytyy.
Teknarit on rakennettu periaatteessa kuin tankit, mutta eivät nekään kaikkea kestä. Onneksi niitä varaosia tosiaan näihin saa, muihin soittimiin voi mennä aika hankalaksi.
Avasin levarin nähdäkseni mitä kaikkea siinä on vialla, ruuveista puuttui yli puolet, joten tätä on vissiin yritetty korjata aiemminkin.. ja kuten sanoin tonearm oli tosiaan katkennut ja sulatettu huonosti takaisin kiinni, nyin sitä vähän ja se irtosi.
Maadoitusjohto oli myös katki ja sitä oli yritetty juottaa takaisin kiinni vähän huonolla menestyksellä.
Soittimen elektroniikkapuoli näytti onneksi olevan ihan kunnossa joten kokeilin toimiiko soitin muuten. Tämä oli erittäin tärkeää koska jos elektroniikkapuolessa olisi ollut häikkää olisi luultavasti joutunut uusimaan sen kokonaan, koska vikoja on vaikea paikantaa.
Hyvin pyörii, pitch oli kalibroitunut ihan väärin, mutta onneksi se on helppo korjata. Näissä soittimissa tuntuu olevan aika yleinen ongelma se että nopeudensäädön potikka löystyy tai jotenkin heikkenee niin että kun pyörimisnopeutta pitäisi nopeuttaa, ensin pyöriminen hidastuukin, sitten menee uudestaan nollatilaan ja vasta sitten alkaa nopeutua. Tämä on todella hankalaa jos yrittää beatmatchata biisejä. Asia on kuitenkin helppo korjata trimmaamalla potikat uudestaan.
Irrotin koko tonearmin ja putsasin soittimen alustavasti. Periaatteessa ainoa asia jonka joudun hankkimaan on uusi tonearm ja sen jälkeen minulla pitäisi olla toimiva teknari noin 150e hintaan, ei ollenkaan paha. Mutta nyt näitä pitäisi löytää vielä jostain toinen eli jos haluat romuteknaristasi eroon niin myy se meikäläiselle!
Noh, dj käytössä varmasti standardein laite on technicsin sl-1200 malli (ja toki muutkin versiot tästä samasta laitteesta). Tämä on se soitin jota kaikki käyttävät joten periaatteessa ei ole mitään syytä hankkia edes muita vehkeitä dj hommiin, mutta valitettavasti nämä levysoittimet eivät ole mistään halvimmasta päästä. Keskimäärin näistä joutuu pulittamaan sellaiset 500-600 euroa uutena ja käytettynäkin näkee ihmisten pyytävän 400 eurosta ylöspäin. Joten siinä yksi hyvä syy ostaa halvemmat levarit aluksi. Vaikka tietysti tietääkin että jos harrastuksesta innostuu niin loppupeleissä hankkii kuitenkin nämä soittimet ja tuhlaa vaan käytännössä enemmän rahaa... mutta minkäs sille voi jos on malttamaton ja haluaa päästä heti kikkailemaan?
Mietin että miten ihmeessä saisin ostettua levarit jostain halvalla ja metsästelin erinäköisiä soittimia, Omistin jo yhden stantonin t.62 soittimen mutta se oli sinänsä huono, koska siitä ei löytynyt tonearmin korkeuden säätöä ja soitin oli muutenkin ehkä hieman huono dj hommiin. Soitin tosin oli ihan laadukas levyjen kuuntelua varten.
Sattumalta löysin yhden ilmoituksen jossa myytiin rikkinäistä Technicsin 1200 levaria pilkkahintaan. Sattumalta olin juuri muutama viikko taaksepäin korjaillut kaverin kyseisiä levareita joten tiesin aika tarkalleen mitä soittimet sisältivät ja mitä kaikkea niissä on helppo korjata. Alunperin levareihin piti vain modata rca liittimet kiinteän johdon tilalle, mutta availlessa laitteita löysin kokoajan laitteista vain enemmän vikoja, joten koko soittimet tuli tutkittua aika tarkasti. Valitettavasti tätä projektia ei tullut dokumentoitua! :(
Periaatteessa teknarit voi tilata vaikka osina ja kasata itse, mutta tietysti se tulee kalliimmaksi kuin ostaa kaupasta uusi soitin. Eli sitä parempi mitä enemmän osia saa kerralla haalittua kasaan. Päätin että kasaan kuitenkin itselleni soittimet rikkinäisistä koska osaan sen tehä ja säästän siinä älyttömästi rahaa.
Kävin sitten lopulta ostamassa levarin sopuhintaan, mutta se olikin pahemmassa kunnossa kuin aavistin.
Levarin tonearm oli katkennut ja sitä oltiin yritetty sulattaa takaisin kiinni.. Soittimen pinta näyttää siltä että sitä olisi raavittu puukolla, virtanappi on hukassa ja sen kotelo on vinossa. Neulapaino hukassa, sinkkukeskiö puuttuu, neulavalo palanut, yksi jalka sökönä.. kaikennäköistä kivaa siis löytyy.
Teknarit on rakennettu periaatteessa kuin tankit, mutta eivät nekään kaikkea kestä. Onneksi niitä varaosia tosiaan näihin saa, muihin soittimiin voi mennä aika hankalaksi.
Avasin levarin nähdäkseni mitä kaikkea siinä on vialla, ruuveista puuttui yli puolet, joten tätä on vissiin yritetty korjata aiemminkin.. ja kuten sanoin tonearm oli tosiaan katkennut ja sulatettu huonosti takaisin kiinni, nyin sitä vähän ja se irtosi.
Maadoitusjohto oli myös katki ja sitä oli yritetty juottaa takaisin kiinni vähän huonolla menestyksellä.
Soittimen elektroniikkapuoli näytti onneksi olevan ihan kunnossa joten kokeilin toimiiko soitin muuten. Tämä oli erittäin tärkeää koska jos elektroniikkapuolessa olisi ollut häikkää olisi luultavasti joutunut uusimaan sen kokonaan, koska vikoja on vaikea paikantaa.
Hyvin pyörii, pitch oli kalibroitunut ihan väärin, mutta onneksi se on helppo korjata. Näissä soittimissa tuntuu olevan aika yleinen ongelma se että nopeudensäädön potikka löystyy tai jotenkin heikkenee niin että kun pyörimisnopeutta pitäisi nopeuttaa, ensin pyöriminen hidastuukin, sitten menee uudestaan nollatilaan ja vasta sitten alkaa nopeutua. Tämä on todella hankalaa jos yrittää beatmatchata biisejä. Asia on kuitenkin helppo korjata trimmaamalla potikat uudestaan.
Irrotin koko tonearmin ja putsasin soittimen alustavasti. Periaatteessa ainoa asia jonka joudun hankkimaan on uusi tonearm ja sen jälkeen minulla pitäisi olla toimiva teknari noin 150e hintaan, ei ollenkaan paha. Mutta nyt näitä pitäisi löytää vielä jostain toinen eli jos haluat romuteknaristasi eroon niin myy se meikäläiselle!
keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010
ghettoblaster 3 osien metsästys
En ole vielä saanut aikaiseksi julkaisua edes ghettoblaster 2:n juttua ja olen jo kirjoittamassa ghettoblaster kolmosesta...
Aiemmat ghettoblasterit jota olen rakentanut, ovat pohjautuneet johonkin valmiiseen halpaan 2.1 settiin jotka ovat itseasiassa toimineet yllättävän hyvin tähän tarkoitettuun asiaan. Ongelmia näissä kuitenkin on paljolti, mutta ensimmäiseksi ghettoblasteriksi nämäkin ovat varsin mainio projekti.
Aikaisempien soitinten tehokkuus on ollut luokkaa 25-30w mutta herkkyydestä ei ole ollut hajuakaan. Yleensä voluumi on riittänyt ja äänenlaatu on tyydyttänyt, mutta soittimia on luukutettu aika pitkälti täysillä ulkokäytössä, joten mökää olisi saanut olla hieman enemmänkin kuin vastaava 2.1 setti antaa ulos.
Koska herkkyydestä ei ole hajuakaan - enkä jaksa sitä alkaa metsästämään mistään - voin silti päätellä että kaiuttimet on todennäköisesti optimoitu kuitenkin sisäkäyttöön (tämä on ihan uskomattoman vaikeaa päätellä!) Sisätiloissa subwoofer onkin ihan mukavan mölyisä, ja kokoonsa nähden siitä lähtee varsin mukava meteli ja siinä on jopa useimmille ihmisille tarpeeksi hyvä äänenlaatu, mutta ulkokäytössä se ei ole tarpeeksi mölyisä.
Toinen kompastuskivi on ollut akku, käytin moottoripyöriin jne. suunniteltua lyijyakkua, joka painaa suht paljon eikä kestä syväpurkua.
Lisäksi luulen että kun näitä soittimia on luukutettu täysillä johon niitä ei ole todellakaan suunniteltu, ovat elementit saattaneet mennä huonoiksi, varsinkin jos akkuteho on ollut liian alhainen ja soittimelle ei ole saatu tarpeeksi virtaa... ääni on särkenyt ja elementit vaurioituneet. Virtaongelmia voisi varmasti vähentää laittamalla kondensaattorin akun ja vahvistimen välille... mutta ongelmia siis piisaa!
Ajattelin tehdä kerrankin soittimen niinkuin pitää ja teen sen useista erillisistä komponenteista enkä yhdestä valmiista kaiutinsarjasta
Ensinnäkin hankin vahvistimen erikseen, herkät tehoa kestävät elementit erikseen, parempi akku joka kestää syväpurkua (hinnan puitteissa lithium taitaa olla järkevin vaihtoehto ja nimh on myös varteenotettava)
Lasken myös kunnolla kotelolle litratilavuuden. Kotelosta tulee myös tällä kertaa perinteisen mankan muotoinen, eikä mikään toteemipaalu.
--
Mietittyäni eri vaihtoehtoja tovin, päädyinkin pöllimään samat komponentit kuin mitä drakmin on uuteen ghettoblasteriinsa laittamassa. Kotelosta ei kuitenkaan tule yhtä hieno taidepläjäys vaan yritän rakentaa edellisten blasterien kokemusten perusteella sellaisen kotelon joka kestää hieman ruhjomista ja naarmut eivät haittaa.
Yritin etsiskellä järkeviä kittejä muualta, mutta visatonin kitti on itseasiassa älyttömän halpa suhteessa sen spekseihin. Aika moni muukin on myös kopioinut tuon idean, joten miksen siis minäkin :)
osina ovat:
visatonin pienet pa-kaiuttimet 208/h (rakennussarja)
suren 2x100w d-luokan vahvistin
jonkin sortin lithium tai lithium-polymeer akku
päivityksiä siis luvassa lisää kun kaikki osat saa hankittua!
Aiemmat ghettoblasterit jota olen rakentanut, ovat pohjautuneet johonkin valmiiseen halpaan 2.1 settiin jotka ovat itseasiassa toimineet yllättävän hyvin tähän tarkoitettuun asiaan. Ongelmia näissä kuitenkin on paljolti, mutta ensimmäiseksi ghettoblasteriksi nämäkin ovat varsin mainio projekti.
Aikaisempien soitinten tehokkuus on ollut luokkaa 25-30w mutta herkkyydestä ei ole ollut hajuakaan. Yleensä voluumi on riittänyt ja äänenlaatu on tyydyttänyt, mutta soittimia on luukutettu aika pitkälti täysillä ulkokäytössä, joten mökää olisi saanut olla hieman enemmänkin kuin vastaava 2.1 setti antaa ulos.
Koska herkkyydestä ei ole hajuakaan - enkä jaksa sitä alkaa metsästämään mistään - voin silti päätellä että kaiuttimet on todennäköisesti optimoitu kuitenkin sisäkäyttöön (tämä on ihan uskomattoman vaikeaa päätellä!) Sisätiloissa subwoofer onkin ihan mukavan mölyisä, ja kokoonsa nähden siitä lähtee varsin mukava meteli ja siinä on jopa useimmille ihmisille tarpeeksi hyvä äänenlaatu, mutta ulkokäytössä se ei ole tarpeeksi mölyisä.
Toinen kompastuskivi on ollut akku, käytin moottoripyöriin jne. suunniteltua lyijyakkua, joka painaa suht paljon eikä kestä syväpurkua.
Lisäksi luulen että kun näitä soittimia on luukutettu täysillä johon niitä ei ole todellakaan suunniteltu, ovat elementit saattaneet mennä huonoiksi, varsinkin jos akkuteho on ollut liian alhainen ja soittimelle ei ole saatu tarpeeksi virtaa... ääni on särkenyt ja elementit vaurioituneet. Virtaongelmia voisi varmasti vähentää laittamalla kondensaattorin akun ja vahvistimen välille... mutta ongelmia siis piisaa!
Ajattelin tehdä kerrankin soittimen niinkuin pitää ja teen sen useista erillisistä komponenteista enkä yhdestä valmiista kaiutinsarjasta
Ensinnäkin hankin vahvistimen erikseen, herkät tehoa kestävät elementit erikseen, parempi akku joka kestää syväpurkua (hinnan puitteissa lithium taitaa olla järkevin vaihtoehto ja nimh on myös varteenotettava)
Lasken myös kunnolla kotelolle litratilavuuden. Kotelosta tulee myös tällä kertaa perinteisen mankan muotoinen, eikä mikään toteemipaalu.
--
Mietittyäni eri vaihtoehtoja tovin, päädyinkin pöllimään samat komponentit kuin mitä drakmin on uuteen ghettoblasteriinsa laittamassa. Kotelosta ei kuitenkaan tule yhtä hieno taidepläjäys vaan yritän rakentaa edellisten blasterien kokemusten perusteella sellaisen kotelon joka kestää hieman ruhjomista ja naarmut eivät haittaa.
Yritin etsiskellä järkeviä kittejä muualta, mutta visatonin kitti on itseasiassa älyttömän halpa suhteessa sen spekseihin. Aika moni muukin on myös kopioinut tuon idean, joten miksen siis minäkin :)
osina ovat:
visatonin pienet pa-kaiuttimet 208/h (rakennussarja)
suren 2x100w d-luokan vahvistin
jonkin sortin lithium tai lithium-polymeer akku
päivityksiä siis luvassa lisää kun kaikki osat saa hankittua!
tiistaina, joulukuuta 15, 2009
psd esikatselukuvat exploreriin
Osx:llä Photoshopin käyttämät psd -tiedostot näkyvät mukavasti käyttöjärjestelmän oletus-tiedostohallinnalla, Finderilla. Windowssissakin näin taisi joskus olla kun Photoshopin asensi, nykyiseltään valitettavasti näin ei ole. Välillä se on aika ärsyttävää, varsinkin jos vaihtoehtona olisi käyttää Adobe Bridgeä. (raw tiedostojen kanssa on muuten ihan sama juttu!)
Asian voi kuitenkin korjata nopeasti lataamalla psicon.dll tiedosto ja lisäämällä pari juttua windowssin rekisteriin.
paketin joka sisältää kaiken tarvittavan voit ladata täältä: megaupload tai alkuperäinen sivu.
siltä varalta että linkit eivät enää toimi ja satut löytämään pelkän dll tiedoston,
se kuuluu laittaa seuraavaan kansioon:
C:\Program Files\Common Files\Adobe\Shell\
c-aseman tilalla on tietenkin se asema jolle photoshop/windows on asennettu.
rekisteriin pitää lisätä seuraavat asiat:
Windows Registry Editor Version 5.00
[HKEY_LOCAL_MACHINE\SOFTWARE\Microsoft\Windows\CurrentVersion\SharedDLLs]
"C:\\Program Files\\Common Files\\Adobe\\Shell\\psicon.dll"=dword:00000001
[HKEY_CLASSES_ROOT\.psd\ShellEx]
[HKEY_CLASSES_ROOT\.psd\ShellEx\{BB2E617C-0920-11d1-9A0B-00C04FC2D6C1}]
@="{0B6DC6EE-C4FD-11d1-819A-00C04FB69B4D}"
[HKEY_CLASSES_ROOT\CLSID\{0B6DC6EE-C4FD-11d1-819A-00C04FB69B4D}]
@="Photoshop Icon Handler"
[HKEY_CLASSES_ROOT\CLSID\{0B6DC6EE-C4FD-11d1-819A-00C04FB69B4D}\InProcServer32]
@="C:\\Program Files\\Common Files\\Adobe\\Shell\\psicon.dll"
"ThreadingModel"="Apartment"
tekstin voi mahdollisesti kopioida notepadiin ja muuttaa päätteen .reg -tiedostoksi
jolloin lisääminen rekisteriin pitäisi olla helppoa, ennen rekisterin sotkemista kannattaa siitä ottaa luonnollisesti varmuuskopio.
Tämän jälkeen psd tiedostojen sisältö näkyy samoin kuin muidenkin kuvatiedostojen.
Alkuperäinen lähde
Asian voi kuitenkin korjata nopeasti lataamalla psicon.dll tiedosto ja lisäämällä pari juttua windowssin rekisteriin.
paketin joka sisältää kaiken tarvittavan voit ladata täältä: megaupload tai alkuperäinen sivu.
siltä varalta että linkit eivät enää toimi ja satut löytämään pelkän dll tiedoston,
se kuuluu laittaa seuraavaan kansioon:
C:\Program Files\Common Files\Adobe\Shell\
c-aseman tilalla on tietenkin se asema jolle photoshop/windows on asennettu.
rekisteriin pitää lisätä seuraavat asiat:
Windows Registry Editor Version 5.00
[HKEY_LOCAL_MACHINE\SOFTWARE\Microsoft\Windows\CurrentVersion\SharedDLLs]
"C:\\Program Files\\Common Files\\Adobe\\Shell\\psicon.dll"=dword:00000001
[HKEY_CLASSES_ROOT\.psd\ShellEx]
[HKEY_CLASSES_ROOT\.psd\ShellEx\{BB2E617C-0920-11d1-9A0B-00C04FC2D6C1}]
@="{0B6DC6EE-C4FD-11d1-819A-00C04FB69B4D}"
[HKEY_CLASSES_ROOT\CLSID\{0B6DC6EE-C4FD-11d1-819A-00C04FB69B4D}]
@="Photoshop Icon Handler"
[HKEY_CLASSES_ROOT\CLSID\{0B6DC6EE-C4FD-11d1-819A-00C04FB69B4D}\InProcServer32]
@="C:\\Program Files\\Common Files\\Adobe\\Shell\\psicon.dll"
"ThreadingModel"="Apartment"
tekstin voi mahdollisesti kopioida notepadiin ja muuttaa päätteen .reg -tiedostoksi
jolloin lisääminen rekisteriin pitäisi olla helppoa, ennen rekisterin sotkemista kannattaa siitä ottaa luonnollisesti varmuuskopio.
Tämän jälkeen psd tiedostojen sisältö näkyy samoin kuin muidenkin kuvatiedostojen.
Alkuperäinen lähde
torstaina, joulukuuta 03, 2009
Xterm kuntoon
Koska aina välillä törmään tähän samaan ongelmaan linuxilla kikkaillessani päätin nyt kirjoittaa sen tänne ylös.
Xterm on varsin mukava terminaali mutta oletuksena sen tausta on yleensä valkoinen ja tekstit ovat mustia - eli ihan väärin päin esimerkiksi irssin käyttöön.
Yleensä korjaan ongelman niin, että kun käynnistän xtermin yleensä näppäinyhdistelmällä alt+f2 ja kirjoittelen xterm, kirjoitankin xterm -bg black -fg white. Tästä voi sinänsä tehdä pikakuvakkeen, mutta miten se kannattaisi oikeasti tehdä toimii näin:
luo tiedosto .Xdefaults kotikansioosi ja kirjoita sinne seuraavat asiat:
xterm*background: black
xterm*foreground: white
tämän jälkeen tallenna tiedosto, ja aja seuraava komento:
xrdb -merge .Xdefaults
Ei mitään sen kummempaa, nyt kun käynnistät xtermin pitäisi värien olla kohdillaan, käynnistit sen miten tahansa.
.Xdefaults tiedostoon voi kikkailla kaikkea muutakin mielenkiintoista, kuten fonttia tai kokoa johon terminaali käynnistyy.
Xterm on varsin mukava terminaali mutta oletuksena sen tausta on yleensä valkoinen ja tekstit ovat mustia - eli ihan väärin päin esimerkiksi irssin käyttöön.
Yleensä korjaan ongelman niin, että kun käynnistän xtermin yleensä näppäinyhdistelmällä alt+f2 ja kirjoittelen xterm, kirjoitankin xterm -bg black -fg white. Tästä voi sinänsä tehdä pikakuvakkeen, mutta miten se kannattaisi oikeasti tehdä toimii näin:
luo tiedosto .Xdefaults kotikansioosi ja kirjoita sinne seuraavat asiat:
xterm*background: black
xterm*foreground: white
tämän jälkeen tallenna tiedosto, ja aja seuraava komento:
xrdb -merge .Xdefaults
Ei mitään sen kummempaa, nyt kun käynnistät xtermin pitäisi värien olla kohdillaan, käynnistit sen miten tahansa.
.Xdefaults tiedostoon voi kikkailla kaikkea muutakin mielenkiintoista, kuten fonttia tai kokoa johon terminaali käynnistyy.
tiistaina, syyskuuta 15, 2009
Taas uutta kamerasälää!
Sigmäsälää!
Viime blogituksesta onkin jo aikaa, mutta ei se mitään. Hankin taas hieman lisää kamerasälää ja ajattelin kirjoitella jotain aatteita tänne. Olen nyt vihdoin päässyt eroon molemmista vanhoista kameroistani ja sen kunniaksi hurahdin ostamaan tietenkin lisää kamerajuttuja. Haaviin tarttui tällä kertaa muutama Sigman tuote. Kyseessä on Sigma EF-530 DG Super Nikon -salama ja Sigma 18-200mm f/3.5-6.3 OS HSM DC Nikon -objektiivi.
Salamaa voi käyttää kätevästi myös langattomasti :)
Salama on jotain Nikonin SB-600 ja SB-800 välillä mutta ilmeisesti ominaisuuksiltaan lähempänä Nikonin SB-800 mallia. En pahemmin osaa sanoa tästä kun en ole kumpaakaan kunnolla ikinä käyttänyt.
Sigman putki 18mm asennossa.
Objektiivi taas on varsin yleispätevä - koska myin vanhan kittilinssini 18-55mm F3.5/5.6 pois - tarvitsin kipeästi jotain laajakuvaista linssiä entisen 50mm prime lasini kanssa ja haikailin myös entistä enemmän teleäkin, joten tein oudon kompromissin ja päädyin nyt sitten tähän 18-200 malliin. Vaikka telepäässä valovoima onkin aika onneton, eikä 18mm F3.5:kään ole mikään huikea, niin kuvanvakain onneksi tätä ostosta vähän kompensoi. Ulkona objektiivilla saa kuitenkin ihan loistavaa kuvaa, mutta sisätiloissa objektiivilla ei mielestäni tee pahemmin mitään ilman salamaa.
Sigman putki 200mm asennossa vastavalosuojan kera.
Hankin toki myös hieman muutakin kameraroipetta, ja tässä niistä tärkeimmät:
Todennäköisesti yksi tärkeimmistä ja mielenkiintoisista hankinnoista oli tämä lineaarinen polarisaattori joka pääosin on nyt tarkoitettu tuolle sigman objektiiville.
lineaaripolarisaattori ja sen kotelo.
Kyseessä on siis suodin joka päästää läpi vain tietynsuuntaista valoa. Suodin on rakennettu niin että sitä voi vapaasti pyöritellä objektiivin päässä, jolloin voi vaikuttaa minkä tyylistä valoa haluaa päästää läpi. Käytännössä olen nyt toistaiseksi huomannut että sävyt muuttuvat raikkaasta ja kylmähköstä hieman lämpimämpään, kellertävämpään sävyyn.
Toinen hauska juttu tuli huomattua kun etsin osui näytön kohdalle:
Tässä kuvaa siis flat telkkarin näytöltä:
Molemmat kuvat on otettu täysin samoilla asetuksilla ja samasta kohdasta, erona on vain se että toisessa suodinta on kieritetty hieman jolloin tietynlainen valo suodattuu pois. Tästä on varmasti sekä hyötyä, mutta myös haittaa, saa nähdä kumman puolelle tuo kallistuu enemmän.
Suodin toki myös tummentaa hieman otettuja kuvia, mutta mielestäni lisäkontrasti on tällä kertaa vain plussaa (tiettyyn pisteeseen asti toki)
tässä pari esimerkkikuvaa:
Hankin myös kumisen vastavalosuojan 50mm objektiivilleni.
Taitettuna sisään, ja avattuna.
Suojus on varsin kätevä koska se on elastinen ja sen voi työntää kätevästi kasaan jos se on tiellä. Suojusta ei tarvitse erikseen kieritellä objektiivin ympäri perinteiseen tapaan joka on mielestäni ehdotonta plussaa, mutta toki kuminen vastavalosuoja ei suojele linssiä yhtä hyvin kolhuilta kuin vastaava kovasta muovista tehty, tämä nimittäin painuu kasaan jos siihen sattuu joku osumaan.
Postissa mötkähti myös pari antiikkista objektiivia 135mm F2.8 ja 75mm F2.8, Objektiivien liitännöistä ei ole mitään hajua, mutta sillä ei ole sinänsä mitään merkitystä sillä näistä on tarkoitus tulla tiltshift linssejä, joten puran ne palasiksi ja teen joka tapauksessa oman kiinnitykseni, Pitäisi vaan saada sopiva tötterö siihen lasien väliin.
Vasemmalla 135mm lasi ja oikealla 75mm versio.
Palataampa taas kun jotain kivaa saan aikaiseksi.
maanantaina, elokuuta 10, 2009
Arcadenappeja
Jees! tänään mäjähti postissa hieman arcade namiskoita.
Luvassa siis jos jonkinmoista ohjainta (pop'n music ja guitar hero ainakin näin alkuun.)
Tunnisteet:
arcade,
diy,
guitar hero,
napit,
pop'n music
maanantaina, kesäkuuta 22, 2009
Kamerasälää
Kävin tänään ostamassa kamerasälää! Mikäs sen hienompaa?
Mukaani tarttui pari objektiivin etusuojusta, koska niitä puuttui osasta vanhoista objektiiveista, samalla ostin parit UV-suotimet, yhden tyhjän suodinrenkaan jota hyödynnän mahdollisesti macrovalon pohjalla, ja f-mount -> t2 sekä t2 -> 52mm kierre joka käytännössä vastaa kääntörengasta.
Säläkasa ja pari objektiivia.
Testasin pihalla kääntörenkaan kera millaista kuvaa saa napsittua. Objektiivina oli kiinteä 50mm 1.8, kuvatessa aukko oli noin 2.2.
Kääntörenkaan kanssa saa siis aikamoista kuvaa varsinkin auringonvalossa, tosin syvyysterävyys pitäisi olla aika iso tälläisellä etäisyydellä joka taas vähentää valovoimaa, aina sitä valoa tarvitaan äh. Tosin on tämä huomattavasti parempaa kuin leikkiä loittorenkaiden kanssa.
Seuraavaksi pitää varmaan tosiaan askarrella jonkinlainen valo näihin makroiluihin.
Mukaani tarttui pari objektiivin etusuojusta, koska niitä puuttui osasta vanhoista objektiiveista, samalla ostin parit UV-suotimet, yhden tyhjän suodinrenkaan jota hyödynnän mahdollisesti macrovalon pohjalla, ja f-mount -> t2 sekä t2 -> 52mm kierre joka käytännössä vastaa kääntörengasta.
Säläkasa ja pari objektiivia.
Testasin pihalla kääntörenkaan kera millaista kuvaa saa napsittua. Objektiivina oli kiinteä 50mm 1.8, kuvatessa aukko oli noin 2.2.
Kääntörenkaan kanssa saa siis aikamoista kuvaa varsinkin auringonvalossa, tosin syvyysterävyys pitäisi olla aika iso tälläisellä etäisyydellä joka taas vähentää valovoimaa, aina sitä valoa tarvitaan äh. Tosin on tämä huomattavasti parempaa kuin leikkiä loittorenkaiden kanssa.
Seuraavaksi pitää varmaan tosiaan askarrella jonkinlainen valo näihin makroiluihin.
sunnuntai, kesäkuuta 21, 2009
DMX terminaattori/data-indikaattori
Viimevuoden loppupuolella innostuin ostamaan DMX valot, joita voi siis ohjata koneelta käsin tai erilaisilla DMX controllereilla, tälläisiä käytetään mm. clubeilla ja konserteissa.. no ehkä tästä voisi tehdä oman artikkelinsa kunhan kerkeää, nyt itse asiaan.
PAR56 RGB Ledivalo
DMX valot kytketään sarjaan, eli kun vedät datapiuhan ensimmäiseen valoon, kytket ensimmäisestä valosta piuhan toiseen ja siitä taas kolmanteen jne. Samaan tapaan toimi ennenvanhaan mm. bnc verkkokortit, jotka piti kytkeä samalla tavalla rinkiin. Viimeiseen koneeseen tuli kytkeä ns. terminaattori eli päätevastus, jotta datan kulku ei häiriöityisi.
Samaan tapaan DMX valojen kanssa tulisi käyttää päätevastusta joka vähentää siis varjosignaaleja ja lisää valojen vakautta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että valojen ei pitäisi välkähdellä sattumanvaraisesti jos data sattuukin lähtemään väärään suuntaan. En ole kokenut moisia ongelmia ainakaan merkittävästi, niitä on vaikea paikantaa muutenkin, onko vika softassa, midi-controllerissa vai jossain muussa.
Päätin nyt kuitenkin rakentaa parit DMX terminaattorit sillä ne ovat yksinkertaisuudessa vain yksi vastus kahden pinnin välillä. Löysin netistä suht pätevät ohjeet jossa lisätään myös ledit näyttämään datankulun. Tarvittavia osia ovat 5 pin dmx/3 pin xlr uros-liitin, 2kpl 270 ohm vastuksia ja 2kpl ledejä.
Koska itselläni on yksinkertaiset ja halvat DMX valot, käyttävät ne 3 pinnistä kaapelia joka käyttää siis XLR liittimiä. Samanlaisia kuin esimerkiksi useimmat mikrofonit käyttävät. XLR kaapelia ei tulisi käyttää DMX valojen kanssa, sillä siitä voi aiheutua häiriösignaaleja valoille, mutta itsekkin olen sortunut moiseen sillä XLR kaapeli on halvempaa ja toimii ihan hyvin näin pienellä varustuksella. XLR ja DMX kaapelien ero on siinä että DMX kaapeli on suojattua datakaapelia ja XLR kaapeli taas ei.
XLR-liitin kohtaloaan odottamassa.
Ensimmäisenä juotin vastukset 3 pinniin.
Tämän jälkeen kytkin toisen vastuksen 2 pinniin ja siihen punaisen ledin + jalan.
toinen ledi kytketään myös 2 pinniin mutta toisinpäin, eli miinusjalalla. Molempien ledien toinen pää kytketään toiseen juotettuun vastukseen, ja siinä se oikeastaan onkin.
Tässä terminaattori on valmis, vihreä ledi palaa heti kun valon kytkee päälle ja punainen ledikin alkaa vilkkumaan kun valolle alkaa lähettää komentoja, jesh.
Projekti oli yksinkertaisuudessaan siinä, mutta luultavasti aion vielä sulkea liittimien päät jollain läpinäkyvällä liimalla.
Alkuperäinen idea löytyy täältä
PAR56 RGB Ledivalo
DMX valot kytketään sarjaan, eli kun vedät datapiuhan ensimmäiseen valoon, kytket ensimmäisestä valosta piuhan toiseen ja siitä taas kolmanteen jne. Samaan tapaan toimi ennenvanhaan mm. bnc verkkokortit, jotka piti kytkeä samalla tavalla rinkiin. Viimeiseen koneeseen tuli kytkeä ns. terminaattori eli päätevastus, jotta datan kulku ei häiriöityisi.
Samaan tapaan DMX valojen kanssa tulisi käyttää päätevastusta joka vähentää siis varjosignaaleja ja lisää valojen vakautta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että valojen ei pitäisi välkähdellä sattumanvaraisesti jos data sattuukin lähtemään väärään suuntaan. En ole kokenut moisia ongelmia ainakaan merkittävästi, niitä on vaikea paikantaa muutenkin, onko vika softassa, midi-controllerissa vai jossain muussa.
Päätin nyt kuitenkin rakentaa parit DMX terminaattorit sillä ne ovat yksinkertaisuudessa vain yksi vastus kahden pinnin välillä. Löysin netistä suht pätevät ohjeet jossa lisätään myös ledit näyttämään datankulun. Tarvittavia osia ovat 5 pin dmx/3 pin xlr uros-liitin, 2kpl 270 ohm vastuksia ja 2kpl ledejä.
Koska itselläni on yksinkertaiset ja halvat DMX valot, käyttävät ne 3 pinnistä kaapelia joka käyttää siis XLR liittimiä. Samanlaisia kuin esimerkiksi useimmat mikrofonit käyttävät. XLR kaapelia ei tulisi käyttää DMX valojen kanssa, sillä siitä voi aiheutua häiriösignaaleja valoille, mutta itsekkin olen sortunut moiseen sillä XLR kaapeli on halvempaa ja toimii ihan hyvin näin pienellä varustuksella. XLR ja DMX kaapelien ero on siinä että DMX kaapeli on suojattua datakaapelia ja XLR kaapeli taas ei.
XLR-liitin kohtaloaan odottamassa.
Ensimmäisenä juotin vastukset 3 pinniin.
Tämän jälkeen kytkin toisen vastuksen 2 pinniin ja siihen punaisen ledin + jalan.
toinen ledi kytketään myös 2 pinniin mutta toisinpäin, eli miinusjalalla. Molempien ledien toinen pää kytketään toiseen juotettuun vastukseen, ja siinä se oikeastaan onkin.
Tässä terminaattori on valmis, vihreä ledi palaa heti kun valon kytkee päälle ja punainen ledikin alkaa vilkkumaan kun valolle alkaa lähettää komentoja, jesh.
Projekti oli yksinkertaisuudessaan siinä, mutta luultavasti aion vielä sulkea liittimien päät jollain läpinäkyvällä liimalla.
Alkuperäinen idea löytyy täältä
tiistaina, toukokuuta 19, 2009
Macbook 13"
Viimekirjoittelusta onkin aikaa, ja kaikenmoista uutta ja metkaa on tullut tehtyä ja hankittua ihan liikaakin. Vanhojakin tekstejä voisi pikkuhiljaa alkaa julkaisemaan, mutta päivitetään nyt blogia edes tällä..
Jostain ihmeen syystä menin nyt sitten hankkimaan mäkin kun halvalla sain ja itseasiassa olen ollut siihen ihan tyytyväinen, mitään ihmeempiä vikojakaan ei ole ilmaantunut. Ehdin jo samantien modatakkin sitä ja virittelin omppulogosta hieman retromman.
Homma on itseasiassa aika simppeli.
Ensin mittasin logon koon ja tein koneella sopivankokoisen väriliuskan jonka printtasin piirtoheitinkalvolle. Sitten avasin vain näytön, irrotin muovisen omenaliuskan ja hioin sen vesihiomapaperilla, sillä omppulogo on maalattu ja värit eivät muuten näy.. Kirkkaita omppulogosia voi tilailla myös netistä ja ne maksavat yleensä jotain 5-10dollarin luokkaa.
Modi ei sinänsä ole vaikea mutta aika harva mäkin käyttäjä sitä tekee, vaikka lopputulos on aika siisti. Stereotypiana tulee heti mieleen: "eihän nyt mäkkiä voi avata argh!" .. :D
Jostain ihmeen syystä menin nyt sitten hankkimaan mäkin kun halvalla sain ja itseasiassa olen ollut siihen ihan tyytyväinen, mitään ihmeempiä vikojakaan ei ole ilmaantunut. Ehdin jo samantien modatakkin sitä ja virittelin omppulogosta hieman retromman.
Homma on itseasiassa aika simppeli.
Ensin mittasin logon koon ja tein koneella sopivankokoisen väriliuskan jonka printtasin piirtoheitinkalvolle. Sitten avasin vain näytön, irrotin muovisen omenaliuskan ja hioin sen vesihiomapaperilla, sillä omppulogo on maalattu ja värit eivät muuten näy.. Kirkkaita omppulogosia voi tilailla myös netistä ja ne maksavat yleensä jotain 5-10dollarin luokkaa.
Modi ei sinänsä ole vaikea mutta aika harva mäkin käyttäjä sitä tekee, vaikka lopputulos on aika siisti. Stereotypiana tulee heti mieleen: "eihän nyt mäkkiä voi avata argh!" .. :D
sunnuntai, lokakuuta 26, 2008
Tablet projekti
Piirtopöytä eli tablet on kätevä apuväline kun halutaan luoda tietokoneella piirrettyä grafiikkaa. Koko homman idea on käyttää tietokoneen kursoria niinkuin oikeaa kynää ja matkia kynän toimintaa kyseisen apuvälineen avulla. Yksinkertaisuudessaan piirtopöytä on levy ja erikoiskynä joka on käytännössä hiiri. Erona tavalliseen hiireen erikoisen muodon lisäksi on se että piirtopöytä tunnistaa painetasoja vähän niinkuin oikea kynä. Tämä mahdollistaa sen että kun piirrät alustalle kevyesti tulee jäljestä ohutta ja kun painat kovaa tulee siitä paksua, tätä voidaan tietysti vaihtaa mieleseksi asetuksista ihan miten haluaa. Mutta tässä vaiheessa piirtopöydän pitäisi alkaa tulla jo kaikille selväksi.
Piirtopöytä avattuna.
Sitten itse asiaan. Sain haltuuni kerran kauan sitten tälläisen vanhan wacomin piirtopöydän. wacom digitizer taitaa olla sen oikea nimi, vaikka laite on vanha ja käyttää sarjaporttia on se periaatteessa aivan samanlainen mitä nykyisetkin, paitsi että tämä on aivan saakelin paksu verrattuna uusiin. Siinä missä uudet ovat alta puolen sentin paksuisia, on tämä minimissään 2cm ja kallistuu vielä korkeammaksi loppupäätä kohden. Tablet olisi voitu laittaa paljon pienempääkin tilaan haluttaessa, mutta ehkä tämä oli joku tietty standardi joka saatiin upotettua studiopöytiin näppärästi silloin aikanaan, olen tälläisen ainakin nähnyt yhdessä valmiissa pöydässä ja siitä moinen epäilys taitaa olla lähtöisin ylipäänsä.
Piirtopöydän sisältöä..
Sitten oikea syy miksi haluan käyttää tätä antiikkista kapistusta on koko, ei siis sen paksuus vaan piirtoala - kyseinen wacom on A3 wide kokoa, nykymallia samaa kokoluokkaa maksaa reippaat 850 euroa.. Joten ei ihme että olen ihan tyytyväinen käyttäessäni tätä. Vaikka sen käyttö ei ehkä olekkaan ihan niin ongelmatonta kuin uusilla wacomeilla johtuen ajurituen osittaisesta puutteesta, toimii se silti periaatteessa aivan samoin kun uudetkin piirtopöydät.
Vaikka tablet onkin kooltaan hyvä, niin sama asia koituu myös kohtaloksi, koska piirtopöytä on niin paksu vie se aivan älyttömästi tilaa, eikä sen päällä oikeen voi pitää näppäimistöä tai hiirtä ainakaan mitenkään järkevästi, joten aloin miettimään että saisinko tehtyä sille pienemmän kotelon. Avattuani laitteen kävi ilmi että kotelo oli todellakin turhan suuri ja jos virtayksikön laittaisi vaikka erilliseen laatikkoon saisi tästä kauttaaltaan 2cm paksun laitteen. Loistavaa, mutta kun tajusin lopulta laitteen tarkemman toiminnan keksin vielä hienomman idean.
Aloin miettiä että wacomin malleissa kynä ei tarvitse paristoa, toisinkuin joillain muilla malleilla olen nähnyt käytettävän. Mietin hetken että mihin se voisi perustua ja nopeasti sen oivailsinkin sen toiminnan perustuvan sähkömagneettiin, mikäpä siinä, todella kätevää, koska paristoilla venklaus olisi typerää. Mutta tärkeintä minkä piirtopöydän avauksessa tajusin, oli kuitenkin se että pöytä ei itsessään tunnista painetta, vaan se tieto ilmoitetaan kynällä. Eli kynän kärki on tavallaan jousitettu ja kun se painuu sisään kertoo se koneelle kuinka kovaa siellä nyt halutaan piirtää.
Tämä tarkoittaa sitä että piirtopöydän väliin voi käytännössä laittaa tietyissä rajoissa mitä vaan muutakin kuin ohuen paperin, vaikkapa vanerilevyn. Joten ajattelin että mikseipä samantien pöydän.
Ideana oli siis upottaa tablet työpöytäni alle niin että se ei ole tiellä tai näkyvissä mutta kuitenkin helposti käytettävissä kun näin tarvii. Tämä on ehkä yksi parhaista tavoista toteuttaa piirtopöydän piiloitus, mutta tätä on vähän tyhmä toteuttaa pienillä piirtopöydillä koska niitä voi olla ihan mukavakin siirrellä käden asennon mukaan jne.
Pöytälevy väärinpäin.
Tässä koko projekti on nyt valmis, mitään ei näy päällepäin niinkuin on tarkoituskin, mutta piirtopöytä toimii mainiosti eikä ole enää tiellä kun sitä ei tarvitse. Pöydän päälle olisi tosin vielä hyvä laittaa joku alusta sillä pöydän viilukuvio haittaa joltain osin piirtelyä.
Piirtopöytä avattuna.
Sitten itse asiaan. Sain haltuuni kerran kauan sitten tälläisen vanhan wacomin piirtopöydän. wacom digitizer taitaa olla sen oikea nimi, vaikka laite on vanha ja käyttää sarjaporttia on se periaatteessa aivan samanlainen mitä nykyisetkin, paitsi että tämä on aivan saakelin paksu verrattuna uusiin. Siinä missä uudet ovat alta puolen sentin paksuisia, on tämä minimissään 2cm ja kallistuu vielä korkeammaksi loppupäätä kohden. Tablet olisi voitu laittaa paljon pienempääkin tilaan haluttaessa, mutta ehkä tämä oli joku tietty standardi joka saatiin upotettua studiopöytiin näppärästi silloin aikanaan, olen tälläisen ainakin nähnyt yhdessä valmiissa pöydässä ja siitä moinen epäilys taitaa olla lähtöisin ylipäänsä.
Piirtopöydän sisältöä..
Sitten oikea syy miksi haluan käyttää tätä antiikkista kapistusta on koko, ei siis sen paksuus vaan piirtoala - kyseinen wacom on A3 wide kokoa, nykymallia samaa kokoluokkaa maksaa reippaat 850 euroa.. Joten ei ihme että olen ihan tyytyväinen käyttäessäni tätä. Vaikka sen käyttö ei ehkä olekkaan ihan niin ongelmatonta kuin uusilla wacomeilla johtuen ajurituen osittaisesta puutteesta, toimii se silti periaatteessa aivan samoin kun uudetkin piirtopöydät.
Vaikka tablet onkin kooltaan hyvä, niin sama asia koituu myös kohtaloksi, koska piirtopöytä on niin paksu vie se aivan älyttömästi tilaa, eikä sen päällä oikeen voi pitää näppäimistöä tai hiirtä ainakaan mitenkään järkevästi, joten aloin miettimään että saisinko tehtyä sille pienemmän kotelon. Avattuani laitteen kävi ilmi että kotelo oli todellakin turhan suuri ja jos virtayksikön laittaisi vaikka erilliseen laatikkoon saisi tästä kauttaaltaan 2cm paksun laitteen. Loistavaa, mutta kun tajusin lopulta laitteen tarkemman toiminnan keksin vielä hienomman idean.
Aloin miettiä että wacomin malleissa kynä ei tarvitse paristoa, toisinkuin joillain muilla malleilla olen nähnyt käytettävän. Mietin hetken että mihin se voisi perustua ja nopeasti sen oivailsinkin sen toiminnan perustuvan sähkömagneettiin, mikäpä siinä, todella kätevää, koska paristoilla venklaus olisi typerää. Mutta tärkeintä minkä piirtopöydän avauksessa tajusin, oli kuitenkin se että pöytä ei itsessään tunnista painetta, vaan se tieto ilmoitetaan kynällä. Eli kynän kärki on tavallaan jousitettu ja kun se painuu sisään kertoo se koneelle kuinka kovaa siellä nyt halutaan piirtää.
Tämä tarkoittaa sitä että piirtopöydän väliin voi käytännössä laittaa tietyissä rajoissa mitä vaan muutakin kuin ohuen paperin, vaikkapa vanerilevyn. Joten ajattelin että mikseipä samantien pöydän.
Ideana oli siis upottaa tablet työpöytäni alle niin että se ei ole tiellä tai näkyvissä mutta kuitenkin helposti käytettävissä kun näin tarvii. Tämä on ehkä yksi parhaista tavoista toteuttaa piirtopöydän piiloitus, mutta tätä on vähän tyhmä toteuttaa pienillä piirtopöydillä koska niitä voi olla ihan mukavakin siirrellä käden asennon mukaan jne.
Pöytälevy väärinpäin.
Pöytä alapuolelta.
Tässä koko projekti on nyt valmis, mitään ei näy päällepäin niinkuin on tarkoituskin, mutta piirtopöytä toimii mainiosti eikä ole enää tiellä kun sitä ei tarvitse. Pöydän päälle olisi tosin vielä hyvä laittaa joku alusta sillä pöydän viilukuvio haittaa joltain osin piirtelyä.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Debian agestar verkkokovalevyssä
Satuin löytämään mielenkiintoisen hackin, jossa agestarin verkkokovalevykoteloon vaihdetaan custom firmware joka mahdollistaa mm. debianin käytön laitteessa. Ideana on siis että laitteen muistiin laitetaan minimaalinen linux joka sitten käynnistää varsinaisen linuxin kovalevyltä jos se sellaisen löytää.
Omistan useammankin kappaleen Agestarin NSB3AHT verkkokovalevyjä, joten oli ilmiselvää että olin kiinnostunut viritelmästä. Vaikka hack on alunperin toteutettu toimimaan NSB3AS1T versiolla, sen pitäisi toimia molemmilla ihan yhtä hyvin ainakin sen perusteella että niissä on alunperin samanlainen firmware.
Kovalevykotelon sisälmykset ilman kiintolevyä
Laitteessa on yksi usb-portti ulkoisille laitteille. Alunperin tähän voi kytkeä toisen kovalevyn tai printterin joka on sinänsä jo todella kätevää. Linuxin asennuksen jälkeen sitä voi käyttää näihin, tai melkeimpä mihin vaan linuxin tukemaan usb-laitteeseen. Eli tässä mielessä ainakin usb portin ominaisuudet kasvavat järkyttävästi verrattuna alkuperäiseen firmwareen.
Tässä vaiheessa on varmaan jo selvää että tottakai asensin tämän heti alkuunsa omallekkin agestarilleni ja hyvinhän se siinä pyörii, nyt sille pitäisi vaan keksiä kaikkea kivaa käyttöä.
Alunperinhän kovalevyssä parhaita ominaisuuksia taisivat olla ftp, samba ja "torrent client", joten ehkäpä aloitan niillä.
Moon-buggy.. ehkä hienointa mitä linuxilla voi tehdä?
Jostain syystä koen huomattavasti kätevämmäksi ajaa torrentteja rtorrentilla screenissä kuin sillä alkuperäisellä http:ssä hankalasti pyörivällä ohjelmalla. Pääsen tietoihin käsiksi lähes mistä vaan ssh:n kautta. Nyt voi kätevästi kännykällä katsoa vaikka bussista onko lataukset valmistuneet... ehkä se ei kuitenkaan ole niin tärkeää, mutta kuitenkin.
rtorrent agestarilla.
Yksi Idea on liittää kovalevyyn usb-äänikortti ja liittää tämä sitten olohuoneen stereoille. Näin musiikkia voisi hallita kuka vaan samassa verkossa oleva. Vääntöä pitäisi riittää moiseen operaatioon ainakin kun vähän kikkailee.
Loppupeleissä tämä hack on kokonaisuudessaan aivan käsittämättömän hieno. Se nostaa mielestäni agestarin arvoa niin paljon ylöspäin, että sen ostamista kannattaa jopa jo harkita. Itsehän en tietenkään omistani ole luonnollisesti taaskaan maksanut penniäkään. Mutta se nyt ei kenellekkään pitäisi olla mikään yllätys.
edit: Kommenteista tuli ilmi että ehkä olisi tarpeellista kertoa hieman laitteen tehoja. Sillä tämä ratkaisu ei välttämättä ole niin tehokas että se sopisi kaikkien käyttötarkoituksiin. Joillekkin saattaa olla tehokkaampaa kuitenkin hyödyntää sitä vanhaa pentiumia kuin agestaria sillä tehot ovat kuitenkin aika rajoitetut.
anacron@star:~$ cat /proc/cpuinfo
Processor : FA526id(wb) rev 1 (v4l)
BogoMIPS : 153.19
Features : swp half
CPU implementer : 0x66
CPU architecture: 4
CPU variant : 0x0
CPU part : 0x526
CPU revision : 1
Cache type : write-back
Cache clean : cp15 c7 ops
Cache lockdown : format B
Cache format : Harvard
I size : 16384
I assoc : 2
I line length : 16
I sets : 512
D size : 16384
D assoc : 2
D line length : 16
D sets : 512
Hardware : STAR_STR9100
Revision : 0000
Serial : 0000000000000000
anacron@star:~$ free -m
total used free shared buffers cached
Mem: 28 27 1 0 3 12
-/+ buffers/cache: 11 17
Swap: 101 4 97
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)